Kun Abraham Lincoln astui virkaansa vuonna 1861, Yhdysvallat oli jo kriisin partaalla. Etelävaltioiden uhkaama eroaminen unionista toteutui nopeasti, ja pian maa oli ajautunut täyteen sisällissotaan. Lincoln ei ollut kokenut poliittinen veteraani verrattuna moniin aikansa kollegoihin, mutta hänen vahva moraalinen kompassinsa ja johdonmukaisuutensa tekivät hänestä poikkeuksellisen johtajan. Hän ei pyrkinyt miellyttämään kaikkia, vaan teki päätöksiä, jotka perustuivat periaatteisiin – erityisesti liittovaltion säilyttämiseen ja vapauden puolustamiseen. Lincolnin kyky kommunikoida kansan kanssa selkeästi ja inhimillisesti oli ratkaiseva hänen presidenttikautensa aikana. Hänen puheensa eivät olleet pelkkiä poliittisia kannanottoja, vaan aitoja yrityksiä yhdistää kansa vaikeina aikoina.
Yksi Lincolnin historian kannalta tärkeimmistä teoista oli vuonna 1863 annettu Vapautusjulistus (Emancipation Proclamation), jolla julistettiin orjat vapaiksi Konfederaation alueilla. Vaikka käytännössä sen vaikutus oli aluksi rajallinen – koska julistus ei ulottunut unionin alueisiin tai heti muuttanut vallitsevaa järjestelmää – se antoi sodalle uuden moraalisen ulottuvuuden. Nyt ei taisteltu vain unionin säilyttämisestä, vaan myös ihmisten vapauttamisesta sorrosta. Julistus loi perustan myöhemmälle 13. perustuslain lisäykselle, joka lakkautti orjuuden virallisesti koko maassa vuonna 1865. Lincolnin toiminta muutti sodan luonteen ja teki siitä yhteiskunnallisesti syvällisen kamppailun yhdenvertaisuuden puolesta. Se oli myös poliittisesti taitava liike: se rohkaisi afroamerikkalaisia liittymään Unionin joukkoihin ja heikensi Konfederaation työvoimapohjaa.
Lincoln ei nähnyt etelän valtioita vihollisina, vaan osina kansakuntaa, jotka oli saatava jälleen yhteyteen muun maan kanssa. Hän korosti armollisuutta ja sovinnon hakemista, vaikka sota oli jättänyt syviä haavoja. Hänen suunnitelmansa jälleenrakennuksesta perustui ajatukseen nopeasta paluusta unionin yhteyteen – ilman kostonhimoa tai rangaistuksenhalua. Lincoln ymmärsi, että rauhan aika vaatisi yhteisymmärrystä ja rakennetta, joka voisi kestää tulevaisuuden haasteet. Valitettavasti hänen salamurhansa huhtikuussa 1865 katkaisi tämän suunnan ennen sen toteutumista, ja seuraavat vuodet toivat mukanaan poliittisia jännitteitä, kun radikaalimmat äänet saivat vallan jälleenrakennuksen hallinnassa. Siitä huolimatta Lincolnin maltillinen ja ihmisläheinen visio jäi elämään amerikkalaiseen poliittiseen ajatteluun pitkäksi aikaa.
Abraham Lincolnin vaikutus Yhdysvaltoihin ei rajoitu hänen presidenttikautensa saavutuksiin. Häntä pidetään laajasti esikuvana siitä, mitä tarkoittaa johtajuus vaikeina aikoina. Hänen elämänsä ja toimintansa ovat osa Yhdysvaltain kansallista tarinaa, ja hänen kunniakseen on pystytetty muistomerkkejä, kirjoitettu kirjoja ja pidetty puheita kautta vuosikymmenten. Gettysburgin puhe, vaikka lyhyt, tiivistää hänen ajattelunsa ytimen: kansan valta, vapaus ja demokratian jatkuva puolustaminen. Lincoln muistuttaa siitä, että johtajuus ei ole vain hallinnollista osaamista, vaan ennen kaikkea kykyä nähdä suurempi kuva ja toimia koko kansan parhaaksi. Hänen panoksensa yhdisti jakautuneen valtion ja loi perustan tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiselle. Hänen perintönsä ei ole vain historiallinen – se elää edelleen poliittisessa keskustelussa, yhteiskunnallisissa arvoissa ja kansallisessa identiteetissä.